Yleisurheiluturhautumaa

Marupa ei ole vähään aikaan marissut, mutta nyt on pakko vähän ihmetellä tätä suomalaista urheilukulttuuria, yleisurheilua nimittäin.

Joka kerta toistuu sama. Suomalaiselta urheilijalta kysytään ennen kisaa, millä mielellä sitä kisaan lähdetään. Voittamaan tietysti ja vähintäänkin finaalipaikkaa metsästämään. No, tämähän on ihan ok, kukapa sitä nyt häviämään lähtisi. Mutta kun todellisuudessa tilanne on kuitenkin se, että on yhtä ja toista tiedossa olevaa ongelmaa, joka hyvinkin suurella todennäköisyydellä saattaa osua kohdalle tositoimessa, kilpailupaikalla, niin voisihan siitäkin vähän avautua. Esimerkiksi Evilä olisi voinut jo eilen muistuttaa kuinka hankalaa hänelle on saada askelmerkkejä kohdalleen tuulen pyöriessä (eihän se läheskään kaikille ollut ongelma), niin että tämä saattaa osoittautua kompastuskiveksi, vaikka kunto onkin kohdallaan. Pituushyppy tuntuu olevan Evilälle ylipäänsäkin hyvin vaikea laji (väheksymättä ollenkaan hänen vuosien takaisia saavutuksiaan). Tai seiväsmiehet olisivat voineet todeta, että tekniikka on kyllä ollut aika lailla hukassa viime aikoina, mutta jos se löytyy tuossa kisatilanteessa, niin mahiksia on jopa kärkeen. Ja muutamakin kisaaja olisi voinut muistuttaa kipuilleesta kantapäästä, olkapäästä ja muusta ruumiinosasta, jotta osattaisiin varautua että kaikki ei välttämättä mene nappiin. Eikä sen 1500 metrin juoksijankaan olisi ehdoin tahdoin tarvinnut sellaiseen sumppuun ajaa itseään, että varmasti vähintäänkin tönityksi tulee, suomalaisella tuurilla sitten kaadetuksikin.

Joonatanilla kuului olevan etulyöntiasema Olympiastadionilla, kun hankalakaarteinen rata on tuttu. Mutta kuinkas kävikään, juurikin se rata pilasi juoksun ja mies jäi hännille.

Nimimerkki "kyllästynyt ainaisiin alisuorituksiin ja pettymyksiin".