Köriläällä on tapana kertoa minulle asioita kahteen (tai joskus useampaankin) kertaan. Se on vähän kiusallista, koska tällöin tuntuu siltä, että on aivan sama kenelle hän puhuu, siis etten ole The Vaimo, jolle asia nyt kerrotaan, vaan A Kukatahansa.
Tuossa muutama päivä sitten Köriläs alkoi kertoa asiaa, joka ei ollut ihan lyhyt. Tunnistin heti alkuun kuulleeni sen jo kertaalleen, mutta en tällä kertaa huomauttanut siitä, vaan olin kuuntelevinani sopivin "ai jaa" ja "niin" välikommentein. Kun juttu oli kerrottu, Köriläs oli hetken hiljaa, katsoi sitten minua hetken aikaa ja totesi sitten: "Minähän oon kertonu tän jo sulle, sää et kans koskaan kuuntele".
!, ! ja vielä kerran ! Samalla kun kuumeisesti mietin, mitä tämä nyt tarkoittaa; kerrotaanko minulle tarkoituksella asioita moneen kertaan, vai oliko tämä jokin poikkeus (=testi!), selitin Köriläälle, että tottahan minä tämän muistan, kokeilin vain, että eikö hän tosiaankaan muista, että on tämän jo minulle kertonut. Ja kerroin myös ehtineeni jo mielessäni pohtia, että kuinkahan monelle muulle tämä asia on kerrottu, kun se on niin tavatoman vaikeaa muistaa, että myös Minä - The Vaimo - olen ollut tämän asian korvana. Asiahan ei sinänsä mikään maata kaatava ollut, ehkä kuitenkin jonkin verran henkilökohtainen, sellainen, josta ei ihan jokaiselle tuttavalle tulisi mieleen avautua.
Niin että monimutkaista se on tämä kommunikointi tuon Y-kromosomin omistajan kanssa - toisinaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti