Näkymättömät roskat

Kummallista miten miehet eivät näytä huomaavan jos he tiputtavat jotain. Esimerkiksi jos lautaselta tai pöydän reunalta putoaa lattialle esimerkiksi kurkun pala tai salaattihippunen, he eivät tunnu näkevän sitä laisinkaan. Samoin, jos taskuja kaivellessa tipahtaa nenäliina tai jokin paperilappunen lattialle, he eivät sitä näe. Olen pitkään epäillyt, että he vain "eivät näe", mutta viime aikoina olen vakuuttunut, että he eivät todellakaan - siis oikeasti - huomaa. Ehkä se johtuu siitä, että yleensä kyseisellä hetkellä he ovat 100% keskittyneet siihen toiseen asiaan, esim. syömiseen tai kännykän tavoittamiseen taskun pohjalta.

Ja erääthän sitten saavat noukkia lattialta milloin mitäkin ...

Odottelua ...

Odoteltiin tuossa juuri Junioria kotiin.
Eka soitto klo 21.30: "Me ollaan täällä aika kaukana, tuun joskus 15 yli 10"
Toka soitto klo 22.15: "Ollaan X:ssä, oon siellä ihan kohta"
Kolmas soitto klo 22.30: "Älä nyt koko ajan soittele, oon ihan kohta kotona"

Ja kotona sitten 22.45. Tää on niin ressaavaa kun kakrua ei meinaa saada kotiin ja viikonlopun reissusta on muutenkin jo univelkaa. Onneksi sentään on kännykät ja onneksi se - Juniori - on nyt nukkumassa, ehjänä ja väsyneenä.

Leivänsyöntitaiteilua

Eipä olekaan kyrsinyt vähään aikaan... No ei vaiskaan, on ollut kiireitä, tai sitten olen ollut vain laiska, ehkä asian laita kallistuu tuohon jälkimmäiseen. Monta monituista kertaa on kyllä ottanut niin sanotusti pannuun, kuten nyt esimerkiksi juuri tuossa hetki sitten:

Taisin mainitakin jo aiemmin että rakastan ruisleipiä. En kuitenkaan syö niitä hillittömiä määriä, koska vatsani a) ei kestä ja ennen kaikkea b) ei ole tilavuudeltaan järin suuri. Siispä, kun syön ne noin viisi leipää päivässä, täytyy niiden saada olla valmistetut täydellisesti. Eli: Otan joko tuoreen (tänään ostetun) tai sitten pakastetun leivän esiin, laitan sen (siis vastakkain olevan puikulaparin) paahtimeen, paahdan juuri sopivan ajan, jätän hetkeksi jälkilämpöön (jotta pakasteesta otettu leipä lämpiää keskeltäkin hyvin). Sitten margariinit, kinkut, juustot ja kurkut päälle ja aah, nam!

No, eiköhän tänään Köriläs (siinä se on, sopiva nimi!) tullut juuri paahtamisoperaation aikaan ja keskeyttänyt paahtamisen juuri kriittisellä hetkellä, jälkilämmötkin jäi imemättä. Siitä kun suivaannuin niin jopas ihmeteltiin, kuinka voi nipottaa tuollaisesta asiasta, ja että eihän se nyt haittaa, jos leipä on vähän viileä keskeltä. No ei tod! Hyvähän se on sanoa kun itse syö kymmeniä leipiä päivässä ja makuaistikin tuntuu olevan mitä on. Mutta minä - minä haluan täydellisen nautinnon niistä muutamasta puikulasta, joihin minulla on mahdollisuus.

Pessimisti - pessimistin pahin vihollinen

Totesinpahan tänään kahtakin pessimismiin taipuvaista henkilöä kuunneltuani, että kahta (tai useampaa) pessimistiä ei pitäisi laittaa samaan tilaan - ei ainakaan keskustelemaan keskenään. Näissä kohtaamisissa auttaa vain hurtti huumori tai irvokas itseironia. Pitkään jatkuvana tilanne voi johtaa kohtalokkaisiin seurauksiin. Onneksi Herra on optimisti.

Pitää sittenkin muuttaa tuo Herra-termi, joka siis tarkoittaa miestäni, se assossioituu liiaksi Yläkerran Isäntään, Taivaan Isään, siispä mietin uuden paremman ... öh.

Tämä ei ollut surullinen päivä Suomen äideille

Valehtelisin jos väittäisin, että USA:n "Leijona-teurastus" ei harmita. Mutta ehkä Jukka Jalosen "Tämä on surullinen päivä Suomen äideille" -kommentti oli kuitenkin hieman liioiteltu. Minä ainakin äitinä iloitsen tänään lapsistani ja sitä iloa ei himmentäisi edes 15-0 tappio Ruotsista. "Tämähän on vain jääkiekkoa" sanoi Granlund joskus, se on hyvin sanottu se.

Salmelan teko oli kyllä karmea. Tuollaiset kaverit pitäisi laittaa samaan kategoriaan doping-hemmojen kanssa. Kilpailukieltoon ja häpeäpaaluun.

Vessa-asiaa (osa n+1)

Noissa yleisissä vessoissa olis kyllä niin paljon mukavampaa, jos pytyn kannet olis aina valmiiksi auki. On niin kovin hermostuttavaa mennä koppiin, lukita ovi, kumartua aukaisemaan kansi, ja sitten siitä lähietäisyydeltä joko järkyttyä tai sitten huokaista helpotuksesta. On nimittäin monenlaista pytyn sisältöä nähty (ja haistettu). Ögl!

Erätauko

Ai etten olis muka kesken lätkämatsin saanut mennä laittamaan Mildred Piercea talletukseen, ai ei edes erätauolla. No johan on, kyllähän minä itsekin jääkiekkoa seuraan mutta erätauko on sentään erätauko. Ja sitten se alkaa toisella erätauolla imuroimaan, meneepä vähän peliajan puolellekin. Tutkimattomat ovat ukkoin tiet.

Klimppi

Kiva kun käydään sylkemässä vessan lavuaariin eikä lasketa vettä päälle. Sieltä löytyy sitten sellainen iljettävän näköinen sitkeä klimppi, jonka irrottamiseen tarvitaan jotain kättä pidempää. Tai no ehkä se kädelläkin lähtee, mutta en suin surminkaan menisi koskemaan paljain käsin ...

Nopean toiminnan joukot

Kone on kaatunut viime päivinä tiheään, jotain ongelmaa tuulettimessa, sanoo Herra. Tässä olisi jo itsessään kylliksi kyrsinnän aihetta, mutta sattuipa tänään tällainen tapaus:
M(aru) vieressään seisovalle H(erra)lle: Hei, nythän sinä voisit tsekata sen tuulettimen (jatkaen samalla sähköpostin kirjoittamista).
H: Joo-o (ja painaa saman tien koneen sammutusnappulaa!).

Voi vattu! Yleensä jos pyydän jotain korjausliikettä niin siihen menee päiviä, viikkoja tai kuukausia, parhaimmillaankin tunteja. Nyt sitten ryhdyttiinkin toimeen sillä samaisella sekunnilla. Sinne meni sähköposti ja vähän muutakin, tai no, kyllä siitä viestistä varmaan joku versio jäi, mutta olisinhan minä mielellään sen ensin matkaan lähettänyt.

Ja sitten vielä ihmeteltiin että mitä siinä nyt vauhkotaan. Tätähän sinä juuri pyysit!

Vain yksi arkki riittää - ai vain???

Ei vaan voi ymmärtää moista paperin tuhlausta! Ottaa nyt kokonainen (!) keittiörullan pala jotain pientä kärpäsenkakan kokoista tahraa varten tai kokonainen nenäliina yhtä nenäntyhjennystöräystä varten. Keittiössä paperia ei oikeastaan pitäisi käyttää juuri mihinkään, lähes kaikkeen käy vanha kunnon rätti.

Vain yksi arkki riittää. Ihme mainos. Jos yksi arkki ei riittäisi niin johan olisi huono paperi! Minulle riittää suurimmaksi osaksi neljäsosa-arkki. Jos ei riitä niin rättiä kehiin!

Ja WC-paperin käytöstä voisi myös muutaman sanasen sanoa - mutta enpä sano. Ainakaan vielä.

Jälkikirous: Tekis niin mieli ottaa uusiokäyttöön roskiksesta noita "käytettyjä" papereita ja oikeesti käyttää ne. Ja *köh* onhan sitä tullut joskus tehtyäkin.