Vaatteet olivat ennallaan - jippii. Juniori ei edes huomannut mitään, enkä tietenkään kertonut, sillä sen jälkeen hän luultavasti olisi huomannut jotain, ainakin kuvitellut huomaavansa. Viime aikoina olen kuullut liian usein sanat "Äiti, tää x on jo pieni" (x=määrittelemätön vaatekappale), enkä siis tahtoisi tieten tahtoen edistää tätä prosessia. Sen sijaan, olen jo tovin odotellut milloin markkinoille tulee itsestään kasvavia vaatteita, onhan mukamas älykkäitä vaatteita jo olemassa. Miksi kehitellä miljoonia sovelluksia älypuhelimiin, kun tavalliset vaatekappaleet huutavat sovelluspulaansa. Parinkin sentin venyvyys samaa tahtia omistajan pituuskasvun kanssa olisi jo helpotus. Jos vaatteet onnistuvat kutistumaan niin ei luulisi olevan turhan vaikeaa kehitellä myös toiseen suuntaan elävä kangas.
P.S. Käytin viime kirjoituksessani sanaa siippa, mutta se oli huono sanavalinta. Jatkossa kutsun miestäni Herraksi ihan vaan piruillakseni. Ei ole mitään ärsyttävämpää kuin tulla kutsutuksi Rouvaksi, varsinkin kun sitä yleensä käytetään tyyliin "Rouva ottaa nyt vaan siitä opikseen", tai "Kai tämä nyt Rouvalle kelpaa". Sisuksissa kyrsii, mutta vastaan liioitellun tyynesti "Ai kenen rouvasta se nyt puhuu?"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti