Kävin tänään läheisessä leipomossa, jossa myydään ko. tehtaan tuotteita: Virallisia pussukoita eli samoja kuin kaupassa myydään sekä hieman epäonnistuneita eriä Erittäin Edulliseen hintaan. Varsinainen paratiisi siis meikäläiselle leivän mussuttajalle. Todettakoon vielä että nuo "epäonnistuneet" leivät ovat usein minusta juuri niitä parhaita, esimerkiksi silloin kun leivät ovat hiukka *paistuneita* eli tavallista tummempia, aahhh!
Ko. putiikki on siitäkin hauska, että siellä jutustellaan! Asiakkaat juttelevat keskenään ja varsinkin henkilökunnan kanssa, joka - osa ainakin - on erittäin sosiaalista porukkaa ja hoitavat myyntityön lisäksi myös vapaaehtoistyötä eli kuuntelevat ihmisten iloja ja suruja aidosti kiinnostuneen ja osaaottavan oloisesti. Tämä kaikkihan on hieno juttu eikä siinä mitään. Eilen vain sattui niin että jouduin jonottamaan, päinvastoin kuin yleensä, kohtuuttoman pitkän ajan (ehkä noin 10 min.) kassatädin matikkapään - tai sen puuttumisen - ja myöskin edellä mainitun jutustelun takia.
Koska tässä putiikissa ei ole useampaa kassaa, täällä ei ole vaaraa ajautua ns. hitaimman kassajonon loukkuun. Näinhän tapahtuu enempi säännön kuin poikkeuksen puitteissa muissa kaupoissa, erityisesti marketeissa ja sitä todennäköisemmin mitä massiivisempi ruuhka ja pidemmät jonot ovat. Sehän on jo lähes rutiinia (eikä sitä jaksa sen kummemmin enää harmitellakaan), että valitsee hitaamman jonon kuin vieressä, mutta tuossa ennen joulua sattui about viikon sisään kolme superkyrsivää tilannetta:
Eka: Valitsin ns. lyhimmän jonon. Pian paljastui että edellä asioiva asiakas olikin ostanut pinkan (about 30) joulukortteja. Ja nehän piti jokaikinen sitten erikseen lukea viivakoodilukijalla. Menihän siinä jokunen tovi.
Toka: Valitsin ns. lyhimmän jonon, mutta unohdin tsekata kassatädin, tai tässä tapauksessa -pojun habituksen. Kassalla hääräsi nuori - todella babyface - koulupoika. Edelläni seisovan asiakkaan kohdalla kävi sitten niin, että poikanen sössi jollain lailla hommansa ja ainoa tapa toipua tästä kömmähdyksestä oli a) purkaa ostokset takaisin asiakkaan kasseista (jotka asiakas oli kiitettävän reippaasti jo pakannut) ja b) kaikki ostokset piti käyttää uudelleen kassakoneen lukijan läpi.
Kolmas: Tässä casessa kaikki meni hyvin kunnes tuli maksun aika. Kortinlukijapa ei sitteb hyväksynytkään korttiani, syy: liikaa maksuliikennettä eli liikaa asiakkaita pitkin Suomenniemeä, olihan sentään jouluaaton aatto. Ei muuta kuin tavarat kasseihin ja viipottamaan lähimmälle automaatille, sieltä sentään rahat irtosi, sitten takaisin kassalle ja setelit pöytään. Tai ei ihan, ennen kuin kassaneiti kykeni käsittelemään rahani ja antamaan vähän vaihtorahaakin, piti käsillä oleva asiakas hoidella ensin. Ja sehän ei ollutkaan ihan mikä tahansa asiakas. Se tavaramäärä (mm. noin 10 litraa maitoa)! Liekö kyseessä erääseen paljon esillä olleeseen liikeeseen kuuluva perheenäiti. Reppana (?).
Neljättä ei onneksi enää tullut vaan joulu tuli ja arki palautti myös arkiset jonotuskyrsinnät.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti