Ota tästä nyt sitten selvää...

Köriläällä on tapana kertoa minulle asioita kahteen (tai joskus useampaankin) kertaan. Se on vähän kiusallista, koska tällöin tuntuu siltä, että on aivan sama kenelle hän puhuu, siis etten ole The Vaimo, jolle asia nyt kerrotaan, vaan A Kukatahansa.

Tuossa muutama päivä sitten Köriläs alkoi kertoa asiaa, joka ei ollut ihan lyhyt. Tunnistin heti alkuun kuulleeni sen jo kertaalleen, mutta en tällä kertaa huomauttanut siitä, vaan olin kuuntelevinani sopivin "ai jaa" ja "niin" välikommentein. Kun juttu oli kerrottu, Köriläs oli hetken hiljaa, katsoi sitten minua hetken aikaa ja totesi sitten: "Minähän oon kertonu tän jo sulle, sää et kans koskaan kuuntele".

!, ! ja vielä kerran ! Samalla kun kuumeisesti mietin, mitä tämä nyt tarkoittaa; kerrotaanko minulle tarkoituksella asioita moneen kertaan, vai oliko tämä jokin poikkeus (=testi!), selitin Köriläälle, että tottahan minä tämän muistan, kokeilin vain, että eikö hän tosiaankaan muista, että on tämän jo minulle kertonut. Ja kerroin myös ehtineeni jo mielessäni pohtia, että kuinkahan monelle muulle tämä asia on kerrottu, kun se on niin tavatoman vaikeaa muistaa, että myös Minä - The Vaimo - olen ollut tämän asian korvana. Asiahan ei sinänsä mikään maata kaatava ollut, ehkä kuitenkin jonkin verran henkilökohtainen, sellainen, josta ei ihan jokaiselle tuttavalle tulisi mieleen avautua.

Niin että monimutkaista se on tämä kommunikointi tuon Y-kromosomin omistajan kanssa - toisinaan.

Yleisurheiluturhautumaa

Marupa ei ole vähään aikaan marissut, mutta nyt on pakko vähän ihmetellä tätä suomalaista urheilukulttuuria, yleisurheilua nimittäin.

Joka kerta toistuu sama. Suomalaiselta urheilijalta kysytään ennen kisaa, millä mielellä sitä kisaan lähdetään. Voittamaan tietysti ja vähintäänkin finaalipaikkaa metsästämään. No, tämähän on ihan ok, kukapa sitä nyt häviämään lähtisi. Mutta kun todellisuudessa tilanne on kuitenkin se, että on yhtä ja toista tiedossa olevaa ongelmaa, joka hyvinkin suurella todennäköisyydellä saattaa osua kohdalle tositoimessa, kilpailupaikalla, niin voisihan siitäkin vähän avautua. Esimerkiksi Evilä olisi voinut jo eilen muistuttaa kuinka hankalaa hänelle on saada askelmerkkejä kohdalleen tuulen pyöriessä (eihän se läheskään kaikille ollut ongelma), niin että tämä saattaa osoittautua kompastuskiveksi, vaikka kunto onkin kohdallaan. Pituushyppy tuntuu olevan Evilälle ylipäänsäkin hyvin vaikea laji (väheksymättä ollenkaan hänen vuosien takaisia saavutuksiaan). Tai seiväsmiehet olisivat voineet todeta, että tekniikka on kyllä ollut aika lailla hukassa viime aikoina, mutta jos se löytyy tuossa kisatilanteessa, niin mahiksia on jopa kärkeen. Ja muutamakin kisaaja olisi voinut muistuttaa kipuilleesta kantapäästä, olkapäästä ja muusta ruumiinosasta, jotta osattaisiin varautua että kaikki ei välttämättä mene nappiin. Eikä sen 1500 metrin juoksijankaan olisi ehdoin tahdoin tarvinnut sellaiseen sumppuun ajaa itseään, että varmasti vähintäänkin tönityksi tulee, suomalaisella tuurilla sitten kaadetuksikin.

Joonatanilla kuului olevan etulyöntiasema Olympiastadionilla, kun hankalakaarteinen rata on tuttu. Mutta kuinkas kävikään, juurikin se rata pilasi juoksun ja mies jäi hännille.

Nimimerkki "kyllästynyt ainaisiin alisuorituksiin ja pettymyksiin".

Sinulle lukijani

Hitsiläinen, jotkut ihmiset on oikeesti käyneet lukemassa näitä mun juttuja - tai no ainakin eksyneet sivulle. Nyt kyllä vähän nolottaa. Jokuhan voi vaikka ajatella että minä täällä turhasta napisen. Tai että eikö minulla ole oikeita ongelmia. Tää on niin aina tätä - väittävät ettei nämä minun murinani olisi aiheesta ja vakavasti otettavia. Mut hei, eihän kukaan ole niin sanonut, mistä minä nyt tuollaista keksinkin. Uskon, että suuri osa lukijoista (eli kaksi niistä kolmesta) yhtyy täysin mielipiteisiini. Ainakin kaikki naiset, tai ainakin kaikki ei-ihan-nuoret naiset, tai ainakin kaikki kärttyiset vanhat naiset ... tai ainakin kaikki kärttyiset, vanhat ja rumat naiset...

Eikö niin?

Kyrsimysten kyrsimys

Kaikista kyrsivimpää tässä kyrsimistaudissa on se, että kyrsii ihan ilman mitään syytä, ihan vaan kyrsimisen vuoksi. Juuri nyt yritän purkaa tai laimentaa kiukkuani kuuntelemalla hyvää musiikkia. Onneksi se tuntuu pikku hiljaa auttavan. No, on kai tässä taustalla joitakin juttuja, mutta ei mitään yhtä ylitse muiden. Niinku esimerkiksi harmaa sadesää ja kylmyys, huono TV-ohjelmatarjonta, Facebook (kyllä!), väsy, pullottava masu, ..., ainahan näitä löytyy...

Maiskuti maiskis

Eräällä on tapana puhua ruoka suussa siten että hän laittaa ruoan toiseen poskeen ja puhuu sitten pitkät pätkät ko. poski pullottaen. Vaikea keskittyä siihen puheeseen kun miettii koko ajan sitä poskessa olevaa ruokaa. Sama tyyppi myös maiskuttaa syödessään, erityisesti silloin kun hän syö jotain mehukasta, kuten nyt vaikka omenaa tai muuta vastaavaa. Ne mehut ikäänkuin imaistaan maiskauttaen nieluun, ei kiva ei.

Jätänpäs nyt arvailujen varaan onko kyseessä Köriläs vai joku muu...

Näkymättömät roskat

Kummallista miten miehet eivät näytä huomaavan jos he tiputtavat jotain. Esimerkiksi jos lautaselta tai pöydän reunalta putoaa lattialle esimerkiksi kurkun pala tai salaattihippunen, he eivät tunnu näkevän sitä laisinkaan. Samoin, jos taskuja kaivellessa tipahtaa nenäliina tai jokin paperilappunen lattialle, he eivät sitä näe. Olen pitkään epäillyt, että he vain "eivät näe", mutta viime aikoina olen vakuuttunut, että he eivät todellakaan - siis oikeasti - huomaa. Ehkä se johtuu siitä, että yleensä kyseisellä hetkellä he ovat 100% keskittyneet siihen toiseen asiaan, esim. syömiseen tai kännykän tavoittamiseen taskun pohjalta.

Ja erääthän sitten saavat noukkia lattialta milloin mitäkin ...

Odottelua ...

Odoteltiin tuossa juuri Junioria kotiin.
Eka soitto klo 21.30: "Me ollaan täällä aika kaukana, tuun joskus 15 yli 10"
Toka soitto klo 22.15: "Ollaan X:ssä, oon siellä ihan kohta"
Kolmas soitto klo 22.30: "Älä nyt koko ajan soittele, oon ihan kohta kotona"

Ja kotona sitten 22.45. Tää on niin ressaavaa kun kakrua ei meinaa saada kotiin ja viikonlopun reissusta on muutenkin jo univelkaa. Onneksi sentään on kännykät ja onneksi se - Juniori - on nyt nukkumassa, ehjänä ja väsyneenä.